Mitäs meille kuuluu?

Mitäs meille siis kuuluu. Peppi tosiaan kävi osteopaatilla eikä mitään oireita sen jälkeen onneksi ilmaantunut, helpottavaa! Ehdin jo käydä kaikki kauhukuvat mielessäni, että Pepillä on jotain lonkkavikaa tai ylimääräisiä nikamia tai muuta, kun osteopaatti sanoi, että nyt täytyy seurata pari viikkoa tuleeko oireet takaisin. Huomaa kyllä Pepin juoksussa ja ravaamisessa eron aiempaan, selvästi siis jumeja oli.

Pentuagilityssa Pepin kanssa on kokeiltu matalaa puomia ja se on ollut Pepille todella pelottava. Kun pääsimme kokeilemaan todella matalaa A-estettä, pääsi Peppi vihdoin pelostaan yli ja innostui todella paljon. Tämän jälkeen onnistui muuten matala puomikin. Lelua pitäisi muistaa käyttää palkkaamisessa vain enemmän ja enemmän, harmi kun tulee välillä vaan annettua herkkuja automaattisesti, koska Peppi ei kuitenkaan palkkaudu niin hyvin nameilla (välillä sylkee juustopaloja pois) ja taas lelulla palkkautuu. Nyt otan tavoitteeksi, etten ota juurikaan nameja hallille mukaan, sen verran vain, että saa kontakteilla palkattua. Vauhtia Pepillä on, mutta selvästi enemmän intoa, kun tekee hetsaamista eikä päästä heti menemään esteelle. Kokeiltiin tässä vasta mutkaputkea ja pienen epäluulon jälkeen Peppi sinnekin meni. Tuo koira kyllä on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta aika nopeasti pääsee siitä sitten ylikin ja rohkaistuu.

Pepillä alkoi viime viikolla ensimmäiset juoksut ja nyt onkin pidettävä treenitaukoa. Ihan mukavaa kuitenkin, että Peppi on nyt noin 40cm korkea, eli eiköhän se medi-kokoiseksi jää, mitä toivoinkin. Vielä kun tuo purenta tuosta korjaantuisi niin olisi hyvä. 

Olen mielenkiinnolla seuraillut agilityn SM-kilpailuita livestreamista, harmi kun ei paikanpäälle päässyt katsomaan. Kauhea into olisi jo päästä kisaamaan, vaikka eihän tässä vielä ole edes treenattu kunnolla. Mutta eihän tässä enää ole kuin pari kuukautta ja Peppikin täyttää vuoden niin voi aloittaa kunnolla treenailun, ei malttaisi odottaa! 

Osteopaatilla

Pari kuukautta sitten Peppi alkoi kummallisesti tärisemään ja vaikutti kipuilevalta. Käytin Peppiä eläinlääkärillä, joka epäili Pepillä olevan kasvukipuja ja Peppi sai kipulääkekuurin.

Kuurin aikana Peppi oli taas suht normaali. Kuurin jälkeen Peppi ei enää tärissyt, mutta köyristi selkäänsä liikkuessaan. Myös juostessa takapotku ei tullut kunnolla. Peppi myös on istunut hassusti ja usein toispuoleisesti. Käydessämme uimassa koirahieroja kokeili Pepin selkää ja epäili siellä olevan lukkoja.

JAT:lle oli tulossa 24.5 osteopaatti Turusta, jolle varasin sitten ajan. Peppi antoi hienosti hoitaa itseään ja näytti kipukohdat hyvin. Jumeja oli selässä ja lannerangassa. Osteopaatti kuitenkin sai jumit auki, mutta käski seurailla palaavatko oireet ettei kyseessä ole ylimääräiset nikamat tms. Osteopaatti kuitenkin sanoi, ettei usko sellaisia olevan, koska jumit aukesi niin helposti.

Pepin liike muuttui hoidon jälkeen huomattavasti ja nyt löytyy takapotkua eikä selkä köyristy. Peppi edelleen istuu hassusti, mutta on kyllä istunut niin pennusta asti ja olemme harjoitelleet oikeaa istumista. Nyt hoidosta on reilu viikko eikä oireita ainakaan vielä ole tullut, toivottavasti ei tulekaan!

Pentuagilitya

Olemme Pepin kanssa pentuagility kurssilla, koska haluan aloittaa perusteiden harjoittelun jo nyt. Ja kurssi onkin ollut erittäin kiva ja Pepissä on selvästi ainesta agilitykoiraksi. Pentukurssilla on aika monta koirakkoa, 11. Koiria on monenlaisia ja erilaisista lähtökohdista sekä erilaisilla tavoitteilla. Osa tähtää agilityyn, osalla on jo kilpaileminenkin mielessä ja osalla tutustuminen lajiin.

Syksyllä Peppi säikähti kovasti metsästyskoiraa, mikä rynni pihaamme metsästyskauden aikana. Peppi oli toisen koiramme Seenan kanssa pihalla kun koira rynnisti aitojen yli. Peppi pakeni ja meidän iloinen ja leppoisa cavalierimme Seena jäi metsästyskoiran kanssa nokatusten ja aloitti rähjäämisen. Selvästi katsoi, että pentua on nyt suojeltava, en ole koskaan sen nähnyt käyttäytyvän noin missään tilanteessa. No, tämän jälkeen Peppi oli hyvin arka isompia koiria kohtaan. Nyt kuitenkin pentuagilityssa ei ole juurikaan näyttänyt aralta, vaan ennemminkin olisi menossa kaikkien kanssa leikkimään. Kouluttaja sanoikin, että Pepille paras palkka on sosiaalinen palkka.

Hallissa Peppi palkkautuu myös leikkimällä, mikä on hyvä. Iinu ei koskaan innostunut kuin nameista, mutta Pepillä ei taas nameja kohtaan ole samanlaista intoa, vaikka toki palkkautuu niinkin. Putkea olemme harjoitelleet ja se onnistuukin Pepiltä jo hyvin. Olemme tehneet vasta suoraa putkea, mihin Peppi hienosti hakeutuukin jo. Takaa kiertoakin olemme harjoitelleet ja yhdistäneet sitä putkeen. Pepillä vire nousee kyllä korkealle, kun pääsee vapaana tekemään putkea.

Kontaktien harjoitteleminen on aloitettu myös. Jos jotain opin Iinun kanssa, niin kepit ja kontaktit on panostamisen arvoisia. Kun ne on varmat, on agility paljon helpompaa. Eniten virheitä kun vaan tulee kepeillä ja kontakteilla. Kontakteja on nyt harjoiteltu laatikoiden päällä. Niiden harjoittelu on tehty koiran itse oivaltamalla, jotta oppimista tapahtuisi parhaiten. Olen muutenkin ajatellut harjoitella estefokusta. On paljon helpompaa, kun koira itse hakee esteet eikä jokaiselle esteelle tarvitse taluttaa. Iinu ei agilityssa irronnut oikeastaan ollenkaan ja Iinun kanssa sai juosta jokaiselle esteelle, mikä taas hidasti suorituksia (koska en osaa juosta tarpeeksi kovaa). Nyt olen itsekin käynyt juoksemassa, jotta kunto parantuisi ja saisin lisää vauhtia.

Pentukurssilla on tehty myös erilaisia kehon hallinta ja tasapaino harjoituksia. Mitä parempi kehonhallinta koiralla on ja paremmat syvät lihakset, sitä paremmin myös esteet onnistuvat. Hyppytekniikkaa on luvassa seuraavissa treeneissä.

Peppi alkoi tässä aristamaan takapäätään ja käytin sitä eläinlääkärissäkin, joka totesi Pepillä olevan kasvukipuja, kun aristaa pitkiä luita, ei niinkään lihaksia. Peppi sai kipulääkekuurin, mikä nyt on kyllä jo loppunut ja Peppikin on jo parempi. Selkää Peppi kyllä ajoittain köyristää, joten täytyy varmaan hierottavana Peppiä käyttää tai osteopaatilla. Katsotaan. Saa nähdä mitä Iinu ja Peppi tuumaavat, kun ovat olleet nyt ilman Seenaa pari kuukautta, kun Seena on ollut pentuja hoitamassa kasvattajalla. Keskiviikkona Seena palaa kotiin, toivottavasti pääsee mukavasti takaisin laumaan.

Karvat läks!

Eilen sunnuntaina trimmasimme Pepin taas. Ensimmäisen trimmauksen teki ihan ammattilainen, mutta nyt kokeilimme trimmausta itse. Tai siis äitini trimmasi. Hän on aiemmin ajellut cavalierien turkkeja, mutta perroa ei koskaan, joten vähän jännitti miten sujuu, varsinkin pään trimmaus.

Peppi oli kyllä todella nätisti eikä rimpuillut juuri ollenkaan! Ajoimme turkin ihan alas. Se on ihan kiva kun asuu täällä sorateiden keskellä, ettei tarvitse pitkää turkkia pestä joka ulkoilun jälkeen. Ja minua itseäni on ärsyttänyt harjoitella esim katsekontaktia Pepin kanssa, kun silmiä ei ole nähnyt kunnolla. Nyt onkin paljon parempi! Peppikin tuntui olevan vähän ihmeissään, kun näkee niin hyvin.

Ennen trimmausta

Trimmattu Peppi

Maalaiskoira kaupungilla

Keskiviikkona käytiin Pepin ja toisen pentukoiran kanssa kaupungilla. Me kun asumme maalla niin pelkkä kaupungin melu oli jo hyväksi harjoitukseksi Pepille (se meteli on muuten kamala, vaikkei sen isompi kaupunki ole kuin Jyväskylä). Autosta poistuessa Peppi hieman arkailikin, mutta rohkaistui nopeasti. Ensimmäiselle vastaan tulevalle koiralle piti haukkua, mutta sitten oltiinkin jo niin reipasta tyttöä että!

Olimme etukäteen selvittäneet Jyväskylän koiraystävällisiä kahviloita ja päätimme mennä käymään kahvila Muistossa Toivolan vanhalla pihalla. Hienosti sujui sekin. Peppi makoili pöydän alla ja oli aika rennosti, mutta ihmisten kävellessä ohi aina valpastui.

Kahvilan jälkeen käveltiin vielä kaupungilla ja kävimme Matkakeskuksessa. Siellä oli vähän ritilä pintoja ja siivouskonekin oli pyörimässä. Kaikki sujui kyllä Pepillä hienosti, olin odottanut haastavampaa reissua, mutta niin se Peppi yllätti. Reipas tyttö!

Peppi uimassa

Peppi on päässyt näin talvellakin harjoittelemaan uimataitoja, kun olemme käyneet Jyväskylässä KoiraSportilla uimassa. Ensimmäisellä kerralla Peppi lähti uimaan itse, vaikkakin aika pärskimistä tuo ensimmäinen kierros oli vielä. Seuraavalla kerralla Peppi jo olikin kuin vanha tekijä ja ui hienosti! Tuolla ensimmäisellä kerralla Peppi ui kolme puolikasta kierrosta.

Tänään käytimme Peppiä uimassa toisenkin kerran. Tänään myös ensimmäisellä kierroksella Pepin täytyi muistella, että mitenkä ihmeessä sitä uitiinkaan. Mutta kyllähän se muistui mieleen nopeasti! Tällä kertaa Peppi meni yhden puolikkaan ja kaksi kokonaista kierrosta, eli jaksoi jo uida pidempään. Pepin häntä ui mukana, mikä kertoo kuulemma siitä, ettei syvät lihakset ole vielä tarpeeksi vahvat. Pepillä on kyllä muutenkin vielä takapää hieman eri vauhdissa kuin etupää ja kehonhallinta vaatii vielä treeniä ja kehittymistä. Mutta kasvun myötä varmasti alkaa kehokin hahmottua paremmin.

Pepistä kyllä huomaa, että se on vesikoira. Peppi menee itse veteen ja lähtee uimaan ihan omasta päätöksestään, usein oikein loikkaamalla. On kyllä ihanaa, kun koira pitää vedestä, helpottaa kummasti myös koiran pesemistä. Samaa kun ei voi sanoa noista cavaliereistani, joille vesi tuntuu olevan jotakin syövyttävää ainetta, mihin ei voi koskea.

Toivottavasti tässä tulee mahdollisuuksia lisääkin päästä taas käyttämään Peppiä uimassa, jospa kesällä sitten olisi homma hyvin hallussa.

Tässä video Pepin ensimmäisestä uintikerrasta, meneillään viimeinen kierros. :)

Alku

Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, jotta saan kirjattua ylös koiriemme ja eniten siis blogin päätähden Pepin kuulumisia ja kasvua. Pepin kasvattaja asuu kaukana, joten hänkin voi halutessaan lueskella Pepin kuulumisia täältä blogin kautta.

Me asumme maalla noin 20km Jyväskylästä omakotitalossa. Koirat pääsevät lenkkeilemään niin vapaana kuin myös kytkettyinä, mutta metsälenkeille pääsee joka päivä. Iinun kanssa aloitin agilityn harrastamisen Iinun ollessa noin vuoden ikäinen. Aluksi se oli pelkkää omaksi iloksi harrastelua, mutta sitten jossain vaiheessa iski into myös kokeilla kisaamista. Nousimmekin Iinun kanssa kakkosiin ennen kuin Iinulla alkoi ongelmat selän kanssa. Harmi oli suuri, kun tärkeästä harrastuksesta joutui luopumaan. Jo ennen tuota oli pentukuume nostellut päätään ja tuolloin viimeistään se todentui, että haluan uuden koiran laumaamme. Koiran, jonka kanssa mahdollisesti voisi harrastaa agilitya. Pohdiskelin eri rotuja ja pian meille sopiva rotu löytyikin espanjanvesikoirasta. Ja pitkän taustatyön ja etsimisen jälkeen löytyi meille Peppi! Pepin kanssa aloitamme maaliskuussa tutustumisen agilityyn Jyväskylän agility teamin pentukurssilla, jota odotan jo innolla.

Peppi

Pepin kanssa olemme käyneet yhden kurssin, pentujen esikoulun, jossa tarkoituksena oli koirien sosiaalistaminen. Peppi tykkäsi leikkiä muiden pentujen kanssa, mutta tykkäsi myös käydä jokaisen ihmisen luona rapsutettavana. Peppi on nopea oppimaan kyllä, joten odotan innolla agilityn makuun pääsemistä. Toivottavasti Peppikin kokee lajin omakseen!

Seena, Peppi ja Iinu